Kuvagalleria
(1/12)
Toimiva VALAISIN Jugendkauden Saksasta leimalla
Myydään
760 €
Tuotteen kuvaus
Kunto: Hyvä
Jugend valaisin
Antiikki-luksustuote (Katso lisätiedot)
Valmistusmaa: Saksa
Leima: DRGM (Deutsches Reichs-Gebrauchsmuster, Saksan valtion mallisuoja, laatu -ja patenttimerkintä, joka oli käytössä vuosina 1891-1945)
Valmistusaika leiman mukaan: 1891-1897 (kts. Lisätiedot valmistenumeroista)
Valmistaja: ei tiedossa (katso lisätiedot)
Valmistusmateriaaleja: messinki, jäälasi
Ornamentiikka: eksoottiset linnut, pöllöt, kukat, kasvikunta, vesi ja jää
Neljällä lampun paikalla
Toimiva
Lisätietoja:
Jugend tyyli (art nouveau) oli vallitseva tyylisuunta 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle niin taiteessa, arkkitehtuurissa kuin muotoilussa. Jugend tyylin nimi tulee myös Saksasta, alunperin jugend nimisestä aikakauslehdestä.
Esineen ikä määritetty valmistajan valmistushistoriasta ja sen rakenteen, tyylisuunnan ja jäämistön muun esineistön iän mukaan. Valaisimessa on DRGM leima (kuvat), joka osaltaan rajaa tämän Jugendkruunun valmistusajan vuosien 1891-1945 välille.
DRGM leimasta uupuu kuusinumeroinen valmistusnumero, joka tuli käyttöön 1897. Valmistusnumeron puuttuminen rajaa siis valaisimen valmistusajan myöhäisintään tähän vuoteen 1897. Sähkövalaisinten teollinen valmistus oli Saksassa alkanut jo ennen DRGM-leimojen aikakautta.
Kattovalaisimen leimat laadun tae. - järjestelmällisyydestään tunnettu Saksa oli valmiste, malli, laatukontrolli -ja patenttileimoissa edellä kävijä Keski-Euroopassa, kun taas esimerkiksi Ruotsissa leimat pakollisiksi vasta vuonna 1926, vaikka useat valmistajat leimasivat tuotteensa sielläkin sitä ennen. Suomessakin Koru OY Helsingistä, joka valmisti saman tyylisiä valaisimia kuin tässä myytävä DRGM-leimattu valaisin, leimasi tuotteensa jo vuodesta 1907.
-hehkulampun historiaa tunnetaan jo 1800-luvun alkupuolelta, mutta se alkoi syrjäyttää öljylamppua vasta 1800-luvun lopulla, kun Thomas Edison kehitti kestävän hehkulampun teolliseen valmistukseen ja sähköinfrastruktuuri kehittyi isompia maantieteellisiä alueita kattavaksi. Sähkölampun käyttöönotto isommissa mittakaavoissa oli osaltaan maailman valaskantojen pelastus, koska suuri osa öljylampuissa poltetusta rasvasta saatiin valaan rasvasta. Ensimmäiset jugendtyyliset valaisimet olivat kuitenkin valaanrasvalamppuja Myytävän valaisimen iso koristelasikupu on saanut edelleen vaikutteita muodoltaan ja kooltaan vanhoista valaanrasvalyhdyistä ja ornamentaakiltaan vedestä ja.luonnon jäästä.
-Kirjallisuuden mukaan jugendvalaisimet saivatkin usein motiivinsa luonnosta erityisesti kasvikunnan kukistosta, mutta myös eläinkunnasta ja ihmisistä. Hankittavan valaisimen kupariornamentiikka on hieman tulkinnan varaista, mutta yhdistettävissä selkeästi jugendaikakauden ornamenttisymboliikkaan. Kolmen sivulampun pidikkeet tulkittavissa kellomaisina kellokukkina terälehtineen, mikä varsin yleinen jugendvalaisimen muotokieli. Nämä kellomaiset lampun pidikkeet roikkuvat ylöspäin kaareutuvissa hieman S-kirjaimen muotoisissa putkikasvin vartta muistuttavissa pidikkeissä joiden päissä kanarialinnuiksi tai papukaijoiksi hyvinkin nähtävissä oleva ornamentiikka, sulkineen pyrstöineen, siipineen, jalkoineen ja päineen. Papukaija pitelee kukkaa nokassaan, niin kuin niin monessa muussakin jugendvalaisimessa tyypillisesti. - Toisissa jugendlampuissa nähdään niin ikään papukaija pitelemässä esim. Lintuhäkkiä, jonka sisällä valo.
Papukaijaornamentiikka onkin yleinen jugendlamppujen maailmassa ja sen perinteet ulottuvat öljylamppujen aikakudesta Euroopasta käsin kaukaisiin maihin, joista Aleksanteri Suuri ja Columbus toivat papukaijoja eurooppaan puhuviksi ihmeiksi. vaurauden ja kolonialismin symbolina papukaijat päätyivätkin ornamentiikkaan myös kauniiden väriensä ansiosta ja Arabian keramiikkatehtaan papukaijakannustakin tuli kysytty ja haluttu.
Mitä putkikasvimaiseen S-muotoiseen papukaijan istuintelineeseen tulee, on sekin tyypillinen jugendajan papukaijakoriste aina tyvikoristusta myöten, joskus esitettynä suorana ja yksityiskohtaisempana kaijan istuinortena.
Ajalle tyypilliseen tapaan edelleen, on sähköjohdot suojattu ketjuilla,, joiden linkit on kirjailtu pöllölinnuiksi. Lampppu palaa illalla ja pöllön maailma on yö. Pöllö symboloi hämärää aikaa lampun valossa ja viisautta, joka kenties karttuu lampun valossa sivistävää tahi viihdettä lukiessa kulttuurikodissa, jossa on kirjahyllyssä luettavaa tahi isompikin kirjasto. Niin kuin papukaijasymboliikka ulottuu tuhansien vuosien taakse, tunnetaan pöllösymboliikka niin ikään jo anttiikin Kreikan kirjallisisista lähteistä ja sitä kauempaakin.
Valaisimen ornamentiikka peittää osaltaan sen sähkötekniikkaa ja valaisimen sisärakenteet verhoava jäälasikupu toistaa tätä ideaa pöllöketjujen, papukaijoijen ja kukkien muassa. Jäälasikupu tuo valaisimeen veden ja jään symbolikan, vuodeaikojen kiertokulun, eksottisen ja paikallisen flooran ja faunan symboliikan muassa.
-1800-luvun lopussa Saksa oli maailman johtava valaisinteollisuusmaa. AEG ja SIEMENS olivat valaisinteollisuudessa jo silloin muiden isojen saksalaisten valmistajien joukossa. Valmistajan leiman puuttuminen ei välttämättä sulje pois isompaakaan merkkivalmistajaa.
Saksan vientilastoista käy ilmi, että AEG vei valaisimia Suomeen 1800-lopussa. valaisimia maahan toi AEG Finlandin edeltäjä, AEG:n oma agentuuri, kun AEG Finland nimellä niitä tuotiin maahan 1900-luvun alussa. kirjallisuuden mukaan Sen sijaan Siemensin valaisimia näyttäisi tuodun Suomeen vasta 1900-luvun alussa. Vaikka valaisimien vienti -ja tuontiyrityksistä löytyy tietoja Saksasta Suomeen, täysin varmaa tietoa valaisimen valmistajasta tai tuontiyrityksestä ei valmistajan leimattomuuden tai löytymättömyyden vuoksi voida sanoa. Silti suurista valmistajista AEG näyttäisi olevan varteen otettava kandidaatti, koska se vei Suomeen valaisimia tuohon aikaan oman agentuurinsa kautta, eikä muista saksalaisista valmistajista löydy tietoja 1800-luvun lopulta tutkitussa lähdeaineistossa. Pieniä valmistajia ei siis mainita tässä selosteessa käytetyssä kirjallisuudessa vienti eikä tuontitilastoissa ja on hyvin oletetettavaa, että vain ison tunnetun valmistajan valaisimia tuotiin 1800-luvun lopussa Suomeen jo sähköturvallisuusluetettavuuden ja tunnettavuuden takia, vaikka Saksassa oli DRGM-merkintäjärjestelmä olemassa laatua takaamassa. Huomioitavaa on tässä, että myös AEG-valaisimet olivat kirjallisuuden mukaan leimattu vain DRGM-leimalla 1800-luvun lopussa, kun 1900-luvun alussa valmisteut lamput leimattiin myös AEG:n valmistajaleimalla.
Suomeen maahan tuotuja tuotteita on aika ajoin suomalaistettu ja alkuperäisen valmistustehtaan valmistusmerkintä on haluttu häivyttää. Esimerkiksi Länsi-saksalaiseen Huger-ilmanpainemittariin laitettiin vielä sodan jälkeen suomalaiset tekstit eikä valmistajan nimeä näkynyt, mutta made in West Germany teksti. Valmistajan leima voisi siis puuttua maahantuojan pyynnöstä. Niin tai näin, sähkölaitteiden maahantuonti Suomeen, joka tuolloin Venäjän suuriruhtinaskunnan autonominen osa, oli 1800-luvun lopussa pioneerivaiheessa ja ensimmäiset maahantuojat olivat jonkin aikaa monopoliasemassa kilpailun uupuessa ja markkinan kehittyessä ja kasvaessa.
Joka tapauksessa AEG:n oma maahantuontiagentuuri, jonka seuraaja AEG Finland, oli ensimmäisten sähkövalisinmaahantuojien joukossa ellei ensimmäinen ja ehkä siis monopoliasemassa, aivan kuin Strömberg oli sähkökoneissa ja dynamoissa, ja oli laita Wadenin lennätinlaitteiden kanssa. Edelleen siis AEG olisi tämän valaismen todennäköinen maahantuoja ja valmistaja leimatietojen, valmistusajan ja tuonti -sekä vientitilastojen perusteella.
Ei ole myöskään pois suljettua, että valaisin on tilattu erityiseen julkiseen tilaan, kuten olivat Suomessa Koru OY:n valmistamat ja Eliel Saarisen sekä Eino Schroderuksen suunnittelemat valaisimet Helsingin rautatieasemalle. Tällaiset valtion omiin tarkoituksiinsa tilaamiat tuotteiet saatetaan toimittaa niin ikään ilman valmistajan leimamerkintää. Kuten edellä mainittu, Jos valmistaja oli AEG, mikä on hyvin mahdollista, ei valmistajalla ollut vielä oman yrityksensä leimakäytäntöä, vaan DRGM-leima oli oleellisempi teknisenä laatutakuumerkintänä.
Esineen omistushistorian mukaan se on todennäköisesti hankittu Suomesta ja voisi siis hyvinkin olla maahantuontitavaraa. Toisaalta tiedetään, että omistaja kävi työmatkoilla Saksassa ja sinänsä tämä Jugendkruunu voisi olla tuliainen. Lapsuudestaan talossa asuneet eivät kuitenkaan muistaneet valaisinta käytössä, mikä viittannee siihen, että se on ollut säilöpaikassaan käyttämättömänä ehkä paremminkin perintönä kulkeutuneena rintamamiestaloa edeltänern maatalon ajalta läheisen kartanon peruna. Julkisen tilankaan historia ei ole pois suljettu.
Niin tai näin, valmistajan leiman uupuminen, kuluma tahi rakenteisiin piiloutuminen jää lopulta avoimeksi kysymykseksi, vaikka 1800-luvun lopun sähkövalaisinmarkkina Suomessa oli harvan käsissä ellei monopoli. Sen sijaan voidaan todeta tuotteen ikä, ja sen olleen laadukas, patentoitu -ja mallisuojattu ja dekoreerattu, kuten edellä mainittu.
Rintamamiestalo, josta tämä jäämistön valaisin, on em. kartanomaisemasssa, kartanon naapurissa. Jäämistössä kartanolta hankittua ja lahjoitettua esineistöä ja tavaraa, ja suhteet kartanoon olleet läheiset ja kiinteät. Rintamiestalon väki asui kartanon mailla useiden sukupolvien ajan työskennellen myös kartanon alaisuudessa ja rakentaen talon isännän palattua sodasta ajan tapaan Suomessa.
Kartanossa oli oma vesivoimaan perustuva sähkölaitos toiminnassa jo valaisimen valmistusaikaan ja siihen täsmäten. Sähkövalaisimen valmistusaikaan rintamamiestalon väki asui silloisessa maatalossaan, jonka pihassa kasvoi ja kasvaa edelleen niin kutsuttua nurkantakaista. Pihalla näkyvät edelleen pellot ennen kartanoa, joissa paikallisen hevostilan hevoset ratsastajineen sekä peurat liikkuvat. Kartanon sähkövoimala tuotti sähköä kartanon tarpeisiin, mutta näillä tiedoin ei lähitaloihin, jotka elivät edelleen öljylamppujen varassa. Näin ollen voidaan arvella, ettei valaisin ollut maatalon käytössä, vaan nimen omaan kartanolta, mikä olisi lähin selitys valaisimen olinpaikalle rintamiestalon jäämistössä, jossa se oli erittäin huolellisessa säilytyspaikassa hyvin säilytettynä tulevia sukupolvia varten.
Kirjallisuuden mukaan Suomen ensimmäiset sähkövalot sytytettiin Finlaysonin tehdashallissa 1870-luvulla. Ne oli tilattu Yhdysvalloista suoraan Edisonin tehtailta ja tässä tapauksessa siis merkki tiedossa. Suomen sähköajan aamussa Strömberg Oy oli edelläkävijä sähköteollisuudessa ja aivan maailman mittakaavassa. Vaikka sähkövalaistus tuli ensin tehdashalleihin, Helsingissä mm. sinebrykoffille, sähkövaloa käytettiin 1800-luvun lopun Suomessa kodeissakin, mutta se oli kaupunkilaisten ja eliitin todellista luksusta luksus-sanan alkuperäistä merkitystä myöten, valoa ja loistoa. Helsingissäkin taloyhtiöillä tai kaupunginosilla saattoi olla omia pieniä sähkövoimaloitaan. Vasta 1970-luvulla Suomen syrjäisimpiin kolkkiin saatiin sähköverkko, viimeisimmöt Lapin kyliin 1980-luvulla.
Olisikin hyvin ymmärrettävää, jos tämän valaisimen historia ulottuisi niille harvoille paikoille Suomessa, jossa sähköä oli saatavissa. Tässä tapauksessa lähin paikka jäämistöstä on siis kyseinen kartano, jossa oli vesivoimala turbiineineen ja sen jäänteet vielä nykyäänkin jäljellä. Joka tapauksessa on ymmärrettävää, että tässä hankittavissa oleva kattovalaisin oli aikansa luksus, joli se sitten herraskaisessa sähköverkkoon (blokkiasemaverkko) liitetyssä kaupunkilaiskodissa tahi kartanossa, aikana, jolloin savuriihissä luettiin bibliaa keinustuolissa päreen valossa ja kynttilän, öljy -sekä kaasulampunkin valo oli sähköttömien kolkkien ylellisyyttä. Aiheesta osuvasti kertoo Juhani Aho novellissaan ’Kun isosiä lampun osti’ ja aiheppiri kulketui kulttuurihistoriassa aina Irwin Goodmanin saman nimiseen lauluun.
Mielenkiintoinen historiallinen seikka lienee vielä se, että kartano omavaraisena sähköstä ei ollut velvollinen ilmoittamaan sähkövalaisintensa määrää, niin kuin kaupunkilaisten piti tehdä, koska kaupungeissa sähkölasku perustui lamppuyksikköön eli talouden valaisinten määrään sähkömittarien vielä uupuessa. Sähkömittarilaitteet olivatkin ensimmäisten sähkölaitteiden joukossa niin ikään, joita maahan alettiin tuoda aluksi monopoliasemassa. Myytävä valaisin on siis ajalta, jolloin sen sähkönkulutushinta on ollut melko hyvin laskettavissa kaupungeissa.
Sähkövalaisimen luksusstatus onkin verrattavassa moneen muuhun aikansa ylellisyysesineeseen, josta aikojen saatossa tullut joka kodin itsestäänselvyys aivan, kuten on ollut televison ja lankapuhelimen kanssa. Tuotantohistorialle on säännön mukaista tuotteiden laadun ja designin muuttuminen niiden yleistyessä ja kehittyessä. Ensimmäiset puhelimet ja televisiot olivat hyvin elegantin näköisiä aivan kuin ensimmäiset sähkövalaisimet, samalla sisuste-elementtejä. Puhelimet olivat täynnä monimuotoista ornamentiikkaa ja materiaaleja metallista, puuhun ja bakeliittiin, kun televisiot olivat osa kalusteteollisuutta puukuorissaan ja erityisissä kaapeissaan - samoin sähkövalaisimet olivat verrattain kalliita kodin ylellissyksiä alkuaikoinaan, designeineen, kalliine materiaaleineen ja patentteineen.
Aivan kuin Fordin T-malli toi autoilun jokamiehen -ja naisen ulottuville, tulivat aikanaan edullisemat sähkövalaisimetkin markkinoille joka kotiin. Tässä ilmoitettava Jugendkruunu ei ole kuitenkaan vielä tältä aikakaudelta, vaan em. Ajalta, jolloin sähkö valaisi vain harvan työtä tahi kotia. Ja vaikka moni muu tuote, kuten puhelin tai televisio on muuttunut jokapaikan itsestään selvyydeksi ja arkipäiväistynyt tahi jopa kadonnut tarpeettomana, ovat sähkövalaisimet erityisesti säilyttäneet loistoaan sisustusmuotoilussa ja luoneet oman designin genrensä, jollaista myös alkuaikojen sähkövalaisimet omalla aikaudellaan edustivat.
Valaisinteollisuuden kasvu ja kehitys loi saksan lasiteollisuuden kasvua saman aikaisesti. Valaisinlasin valmistus keskittyi etenkin Böömin ja Saksin alueille. Tunnettuja jäälasin valmistajia valaisinteollisuudelle oli mm. Vereinigte Lausitzer Glaswerke AG (VLG), joka toimi Weiswasserin alueela.
Jäälasi oli tyypillinen jugendvalaisimien materiaali edellä mainituista syistä, kun se esteettisesti peitti valaisimen tekniset rakenteet ja antoi valon kauniisti sirota huoneeseen luoden tunnelmaa. Jäälasi valaisinlasina on nykyäänkin on ennen kaikkea jugendaikakauden perintöä.
Hankittavan valaisimen jäälasikuvun alkuperä jää tätä kirjoitettaessa avoimeksi lasileimojen olemattomuudessa. 1900-luvulla valaisinvalmistajat teetättivät valaisinlasiin tavan mukaan oman leimansa, jos lasi leimattiin., mutta vielä 1800-luvun lopussa valaisinlasitekniikka oli kehittymässä ja leimaamista vältettiin jo lasin kestävyyden säilyttämiseksi lämpölaajenevissa sähkölamppukomponenteissa. Tässä ostettavissa olevassa valaisimessa iso lasikupu on myös riittävän kaukana sen sisällä olevasta hehkulampusta ja muut hehkulamput lasikuvun ulkopuolella ornamenttipapukaijojen pitäminä kukkadekoratiivisissa kiinnityskohdissaan..
Valaisimen valmistusaikaan lasityypeistä parhaimmin lämpölaajentumista kesti borosilikaattilasi, Jena-lasiksi kutsuttu, joka oli kuitenkin hyvin harvinaista valaisimissa tuolloin, mutta kesti leimaamista hyvin. Myytävän valaisimen lasikupu lieneekin ennemmin korkealaatuista kalkkisilikaattilasia, jonka lämpölaajenemisominaisuuksia oli osattu parantaa jo öljylamppujen aikakaudella, mm. Koostumusta vaihtelemalla sinkkihiekkaa lisäten, karkaisemalla ja ohentamalla lasia. - Osuvasti Juhani Aho kertoo edellä mainitussa novellissaan isosän lampun lasin kestävyydestä lampun lämmetessä ja siitä huolestuneesta emännästä, joka hetken oli vielä päreen polton kannalla ennen kylällä ihmetystä ja ihalua aiheuttaneen öljylampun hankintaa.
Karkaistu lasi oli valaisimen tuotantoaikaan hyvin harvinaista, vaikka menetelmä osattiin. Lasikupu on leikattu ja, jos se olisi karkaistu, on leikkaus täytynyt tehdä ennen karkaisua, koska lasia ei voi käsitellä enää 650 Celsiusasteisen karkaisun jälkeen. Lasi lienee kestänyt hyvin näihin päiviin ilman karkaisuakin. Kupolimainen muoto on lisännyt sen kestävyyttä lämpölaajenemisessa, samoin kuin iso koko. Käytännöllisyys ja esteettisyys kohdanneet lasikuvun muotoilussa.
Lasin ’jääsuonien’ välissä oleva sileä lasi tuntuu samettiselta. Se onkin ehkä koristeltu kemiallisella menetelmällä tästäkin syystä, mutta hiekkapuhallus ei ole pois suljettu. Tosin lasin pitkä ikä ja valaisimen ajan luksuslaatu puhuvat sen puolesta, että kemiallista menetelmää on käytetty, kun se antaa lasille myös parempaa kestävyyttä kuin hiekkapuhallus. Molemmissa menetelmissä lasi koristellaan jäämaisin rakentein suojaamalla lasi niiltä osin ennen käsittelyä, joita ei koristekirjailla, oli keino sitten hiekkapuhallus tai kemiallinen koristelu.
Täysin poissuljettua ei ole, että valaisimen hieno jäälasikupu olisi tehty Suomessa. Jäämistön ja läheisen kartonon lähellä toimi lasitehdas, joka on nykyään muussa käytössä. Valaisin on sisustuselementti ja usein osa sisustussuunnittelua. Usein valaisimet suunniteltiin pelkästään tiettyyn tilaan ja ne valmistettiin uniikkeina tilaustöinä, kuten em. Helsingin rautatieaseman valaisimet. Läheinen lasitehdas ei kuitenkaan vaikuta mahdolliselta lasikuvun valmistuspaikalta, vaikka se valmisti Taito OY:lle valaisinlasia. Lasitehdas perustettiin vuonna 1924 eli vuosia tässä ilmoittavan valaisimen valmistusvuoden jälkeen. Jos valaisimen lasikupu olisi teetetty Suomessa, ei se siis mitä ilmeisimmin ole jäämistön lähialueilta. Ylipäätään valaisimet on toimitettu säänön mukaisesti kokonaisuutena kupuineen, runkoineen ja johtoineen maahan tuojalle.
Messinki oli jugend tyylissä yleisin valaisimen rakennemetalli. Messingin valmistus keskittyi Saksassa etenkin Festfalenin alueelle, mutta valaisinteollisuus toi sitä Saksaan myös mm. Birminghamista ja Pitsburgista. Myytävän valaisimen messingin alkuperä jää tässä selosteessa salaisuudeksi, samoin kuin taitavan messinkisepän nimi, edelleen valmistajan leimatietojen rajallisuudessa.
Voidaankin todeta valaisimen olleen erinäisten alihankintaketjuen tulos aivan kuin monet tuotteet nykyäänkin, jotka brändätty valmistajan logolla. Jos sähkökomponentit valmisti esimerkiksi AEG, mikä sopii kuvaan, ei sekään ajan tavan mukaan leimannut tuotetta, vaan valainvalmistajien, kuten AEG, leimauskäytännöt tulivat yleiseksi käytännöksi vasta 1900-luvulla tuotemerkintöjen standartoituessa ja yleistyttyä muutenkin.
Tässä hankittavissa oleva Jugendkruunu on messinkipatinassaan kertomassa historiastaan. Voidaan toimittaa myös kiilotettuna.
Hakusanat: jugend, art noveau , art deco , valaisin , lamppu , kattovalaisin , antiikki , antiikkivalaisin , koru oy , valaisinhistoria , jugendkruunu , jugendvalaisin , kattovalaisin , kattolamppu , sisustus , jugendtyyli , jäälasi , maitolasi , messinki , kartanohistoria , sähköteollisuuden historia , sähköverkon historia , sähkön historia , sähkölaite , kartanovalaisin, chandeliere , kartanoesine , memorablia , historiaesine , kartanoantiikki , kartanoromantiikka , lasiteollisuuden historia , lasiesine , messinkiesine , design , jugenddesign , antiikkidesign , uniikki , lintuornamentiikka , kukkaornamentiikka , ornamentti , ornamentiikka , symboliikka , symboli , kun isoisä lampun osti , 1800-luku
Huom! Painike, joka näyttää koko kuvauksen on pelkästään visuaalinen.
Käyttäjäprofiili
Kirjaudu sisään, jos haluat nähdä profiilin ja lähettää viestejä.
Kirjaudu sisäänIlmoituksen metatiedot
Viimeksi muokattu: 5.5.2026 klo 17.04 ・ Ilmoituksen tunnus: 36918597
