Kuvagalleria
(1/5)
Katja Kaukonen Saari jonne linnut lentävät kuolemaan
Myydään
ToriDiili
25 €
Toimitus alkaen 2,95 € + ToriDiili-palvelumaksu 2 €
Shoppaile ToriDiilillä kuin verkkokaupassa
ToriDiili on Torin uusi maksu- ja kuljetuspalvelu. Toimituksen jälkeen sinulla on 24 tuntia aikaa tarkastaa tuote ennen kuin rahat siirretään myyjälle.
Tuotteen kuvaus
Kunto: Hyvä
Ihmeellinen romaani hulluiksi leimattujen naisten saaresta
Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan kertoo saaresta, jonne mieleltään sairaat naiset lähetetään parantumaan ja toipumaan, tai pikemminkin unohtumaan. Eletään aikaa, jolloin toivo kamppaili horisontista hiipivän pimeyden kanssa.
Ensimmäisinä Tiiralinnaan saapuvat emäntä ja ylihoitaja. Heidän jälkeensä tulevat muut työntekijät, keittäjät ja pappi - ja kaikki potilaat, ne holtittomat naiset, jotka yhteiskunta haluaa pois silmistään. Sellaiset kuten naisasianainen Rauha, pirstomielinen Solveig ja Saga, joka saarelle astuessaan ymmärtää heittää peilinsä pois.
Maagiseen realismiin taittuva yhteisöromaani kertoo sekä saaren työntekijöistä että sen potilaista, ihmisistä joiden väliltä rajat alkavat liueta, kun saari alkaa etääntyä mantereesta muutenkin kuin metaforisesti. Kauniilla ja runollisella kielellä Kaukonen luotaa hulluuden määrittelemisen käytäntöjä ja aikojen yli säilyvää ihmisenä olemisen vaikeutta.
Katja Kaukonen (s. 1968) on Porissa syntynyt ja Tampereella asuva kirjailija. Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan on Kaukosen viides teos. Hänen molemmat edelliset romaaninsa Kohina (2014) ja Lumikadun kertoja (2017) voittivat Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.
* * *
Kaukosen romaani Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan (2020) on vuosisadan taakse sijoittuva tarina naisten eristyssaaresta nimeltä Tiiralinna. Kyseessä on kuvitelma Seilin saaren kaksoiskappaleesta ja mielisairaalahoidon epäonnistuneesta kokeilusta. Ajankohta on 1920-luvun puoliväli, kun valtio on vielä niin nuori, että kansalaiset hakeutuvat ennemmin siirtolaisiksi Australiaan ja Amerikkaan kuin että luottaisivat oman maan tulevaisuuteen.
Enimmäkseen historian tapahtumat ovat romaanissa kaukana kerronnan taustalla. Saarikuvitelman sopimuksenvaraisuutta korostetaan robinsonadimaisella keksinnöllä, löydetyn käsikirjoituksen esittelyllä romaanin esipuheessa. Tällä tavoin Kaukonen ottaa etäisyyttä siihen, miten Seilin saaresta on tullut naisiin kohdistuneen syrjinnän suosittu symboli, mukaan lukien vuonna 2017 ilmestyneet Johanna Holmströmin ja Katja Kallion romaanit.
Kapinoivaa kieliproosaa
Tiiralinnaan lähetetyt naiset ovat kokoelma eri tavoin marginalisoituja ja ”sairasmielisiksi” luokiteltuja tapauksia. Saaren on tarkoitus toimia sekä parantolana että vankilana, mutta järjestelyt ovat jääneet puolitiehen. Saarella on sijainnut aikoinaan nunnaluostari, johon 1920-luvun parantola ironisoiden rinnastetaan.
Ainoa potilaista kiinnostunut henkilö on parantolan virkaheitto pappi Joel. Hänelle toivon antaminen on käytännöllistä apua: jos potilaat etsivät puna-apiloista nelilehtistä toivon tuojaa, sellaisiahan saa aikaiseksi niputtamalla salaa kaksilehtisiä apiloita.
Apilanlehtien vertauskuvallisuus on hyvä esimerkki siitä, miten Kaukonen pelaa luontosymboliikalla tilanteista käsin. Apilan kristilliseen symboliikkaan ei tarvitse erikseen viitata, kun näkee papin toiminnassa sen mikä on olennaista. Samoin käytännöllisenä vertauskuvana toimii järkäle kerrallaan rapautuva kirkkorakennus, jonka putoilevat kivet ovat saaren ajankulun ja sinne pyrkineen sivilisaation ainoa mittari.
Islantilaisen Sjónin tavoin Kaukosen tyyliä näkee luonnehdittavan maagiseksi realismiksi tai uuskummaksi. Tosi asiassa molemmilla kirjailijoilla on paljon perinteisempi asenne fantisointiin. Jos Kaukosen tyylittelylle haluaisi löytää vastineen postmodernin proosan puolelta niin sitä voisi nimittää kapinoivaksi kieliproosaksi.
Tällaisilla saarikertomuksilla, joissa yksilö tai yhteisö pakotetaan paljastamaan todellisen luonteensa, on pitkä perinne kirjallisuudessa. Saari on opettavainen vankila ja moraalisen tiedon armoton paratiisi, jossa ihmiset kokevat robinsodimaisen uudelleensyntymän.
Kaukosen kirja on kollektiivikuvauksenakin kaukana perinteisestä, psykologisoivasta ryhmädynamiikasta. Tiiralinnassa on aineksia historiallisista vankilasaarista mutta myös ryhmien käytöstä liioittelevista allegorioista. Tiiralinnan hoitojärjestelmän on tarkoitus saada potilaat tarkkailemaan itseään, jotta nämä sairausleimansa hyväksyttyään alkaisivat toimia rajansa ymmärtäen. Paratiisimaisen saaren armoilla potilaat kuitenkin samastuvat kasveihin ja eläimiin.
Huom! Painike, joka näyttää koko kuvauksen on pelkästään visuaalinen.
Käyttäjäprofiili
Kirjaudu sisään, jos haluat nähdä profiilin ja lähettää viestejä.
Kirjaudu sisäänIlmoituksen metatiedot
Viimeksi muokattu: 24.5.2026 klo 18.41 ・ Ilmoituksen tunnus: 41920881
