Kuvagalleria
Klipsch SPL-15 paras Hifi subbari massiivisiin elokuviin
Tuotteen kuvaus
Kunto: Kuin uusi
Merkki: Muut
Tässäpä Suomalaisen hifistudion artikkeli tuotteesta alla luettavaksi.
Lyhyesti oma versioni. Akillesjänteen katsottuani kelan päivärahalla joudun pahoilla mielin laittamaan myyntiin parhaan subbariparin (myynnissä on siis Klipsch R-115SW JA Klipsch SPL-15, jotka ovat tehoiltaan, äänentuotoltaan lähes täysin identtiset). 15" 800w
Näillä todella voi herätellä naapurin omakotitaloasujaa unesta, itkeä naurunkyyneleitä jokaista toiminta- tai tehosteleffaa katsoessa, uppoutua musiikkiin kuin parhaimmalla keikalla ja helisyttää jokaista rakennetta omassa kämpässä nauraen tahtiin.
Ovh.1200e
Molemmat yhteensä 1700e tai 900e/kpl.
Omat hakijat mukaan, näitä ei yksin roudata.
"Huomattavan moni kalliista hitech-subbareista käyttää 12-tuumaisia elementtejä. Niitä sitten puolustellaan hyvin monella eri tavalla. Kerrotaan moottorin erikoisrakenteista, puhutaan huimista iskunpituuksista, selitellään sitä ja tätä. Mutta silti, onhan se 12-tuumainen subbarielementiksi aika pieni. 12-tuumaiseen verrattuna 15-tuumaisessa on lähes tuplasti pinta-alaa ja yksinkertaisesti selvästi enemmän munaa. Ja Klipsch R-115SW:n hintalapulla voit hankkia sitä munaa vaikka tuplana niin, että naapurisi pallit varmasti kutistuvat kateudesta.
R-115SW ei ole soma sisustussubbari. Paitsi tietysti, jos olet sisustamassa mustanpuhuvaa miesluolaa. 50 x 55 x 57 cm mitat ja 35 kg massa vaativat äijän palikkaa nostelemaan. Ei se mahdotonta ole, mutta näyttää siltä, että nyt tehdään jo muuta kuin viikataan tyynyliinoja.
Pintakäsittely ei onneksi – JEE! – ole se kiiltävän musta pinnoite, joka tuntuu imevän sormenjälkiä ja pölyä aina naapurista saakka. Pinta muistuttaa kauempaa katsottuna hifilaitteiden harjattua alumiinia olevaa etulevyä, mutta on toki MDF-levyn pinnalla oleva muovikelmu. Nenä kiinni kotelossa pinnoitteen halpuuden näkee, mutta minulla ainakin on muutakin tekemistä kuin tuijottaa boksia sierainten etäisyydeltä. Yhtä kaikki, ihan perussiistin näköinen ja piristävä poikkeus niihin lisähinnasta saataviin erikoisviimeistelyihin, jotka ovat niin paksun muovilakan alla että aivan sama onko muovilakan alla tuloste vai oikeaa puuta.
Liitännöissä ja säädöissä ei ole mitään kovin erikoista. Jakotaajuussäätö ja äänenvoimakkuus, joka sentään menee yhteentoista eli odotettavissa voisi olla jotain hauskaa. Vaihesäädölle on yksinkertainen 0/180 astetta ja automaattisen virrankytkennän voi kytkeä pois päältä. Siinä se. 400 wattia jatkuvaa ja 800 wattia hetkellistä tehoa puskeva vahvistin ei edes näytä erikoiselta.
Näillä eväillä subwoofer saattaisi tuntua jopa tylsältä, mutta isona – siis isona piristeenä on se suuri 15-tuumainen elementti, jonka kartio onkin kuparinvärinen.
Pannaan painetta putkaan
R-115SW:n toisto venyy alas, kunnolla alas, mutta todella tiukalla kontrollilla. Paine tuntuu, lattia, hyllyt, vartalo – kaikki vavahtelevat, mutta mitään ylimääräistä paksuutta ei soundissa ole. Analog Pussyn leppoisan mukavan Hanging Myself Comfortably -kappaleen tärähtely herättää viereisen kannettavan horroksestaan, kaikki huoneen resonanssit ja naapurin (omakotitalossa). Black Hawk Down -soundtrackin Hunger-aloitusraita paineistaa alussa hillityn kontrolloidusti koska mitään ylimääräisiä korostuksia tai pehmoilua ei ole.
Vähän matka biisiä eteenpäin ja sitten jysähtää. Alkaa virnistyttää, väkisin, ihan kamalasti. Joten väännän lisää hanaa ja toivon, että pääkaiuttimet eivät hajoa käsiin. Bassopään paine tuntuu koko vartaloa vavistavana ja hihityttää kyynelet silmissä. Iskut jysähtävät kuin syliin putoilevat sementtisäkit. Ja tämä siis Anthem MRX-710 -AV-viritinvahvistimen ARC-huonekorjaus ajettuna ja bassopää täysin neutraaliksi lanattuna. Ei yhtään korostusta alapäälle.
Sitten kun subbarin tasoa nostaa muutaman desibelin niin paineaallot tietysti voimistuvat vastaavasti. Rinneradion On-teoksen ensimmäisen levyn aloitusraita Snips. Fyysiset tuntemukset iskevät jatkuvana sykkeenä lävitseni. Pan-levyn raskassointinen Helmi meinaa tiputtaa pinon älppäreitä hyllyltä joten höllään hetkeksi ennen kuin rikon jotain.
R-115SW ei ole pullamössösubbari, joka vain tarjoaisi paljon sitä pullamössöä. Painereservi on hyvä, kuten 800 watilta, 15-tuumaiselta ja isolta kotelolta voisi odottaakin, mutta oleellisempaa on se, että kontrolli pitää. Ei luonne ole ihan huippusubbarien lailla kontrolloitu ja vaivaton, mutta ei ole hintalappukaan sinnepäinkään samaa luokkaa niiden kanssa.
Osaako se soittaa myös musiikkia?
Hyvä on, se siis toimii leffalla ja leffahenkisellä materiaalilla mainiosti, mutta riittääkö äänenlaatu musiikille? Tuntuu riittävän, George Bensonin So What -raita Beyond the Blue Horizonilta kulkee hyvin, bassojuoksutuksissa ei ole juuri mutisemisen varaa. Samoin Donald Fagenin hyväbassoinen Kamakiriad sykkii tuhdin lämpimästi. Snowboundin särähtävät bassopotkut kuuluvat kuten kuuluukin ja tiukasti hakkaavan Teehouse on the Tracksin kanssa tekisi taas mieli avata hanaa paljon enemmän kuin on mitenkään järkevää tai sopivaa.
Lipeän vanhaan The Fifth Element -soundtrackiin ja Mondoshawan-raidan painevavahdukset ottavat vallan. Yritän palata etsimään muuta kuin pelkkiä tehosteita ja en ehkä onnistu aivan taitavimmin kun Erykah Badun Rimshot alkaa sykkiä. Hyvin raskassointinen Baduismi alleviivaa tehokkaasti, miksi musiikillakin järeä subwoofer voi tuoda leveän hymyn huulille.
Hyvä on, hyvä on. Etsin ihan vakavalla mielellä jotain, jota ei ole prosessoitu hurjasti. Se on vain vähän vaikeaa kun subbari yllyttää koko ajan antamaan vain lisää hanaa. Herbie Hancockin Doin’ It on sopiva kompromissi, funkin rytmi kulkee nopeasti napsuvan basson tahdissa ja R-115SW pärjää ihan hyvin. On se enemmän kotonaan silloin kun määrällä voi hieman korvata laatua, mutta vain kontrolloiduissa olosuhteissa todella paljon subbareita kuunnellut osaa löytää nämä puutteet. Tarkoitus ei ole nostaa itseäni jalustalle vaan sanoa vain se, että 99% kuuntelijoista on todennäköisesti erittäin tyytyväinen Klipschin suorituskykyyn myös musiikilla.
Riittävän hyvä vai parantamisen varaa?
Mitä tämän subbarin pitäisi tehdä ollakseen vielä parempi? No, on subwoofereita, jotka menevät vielä selvästi alemmas. Klipsch R-115SW:n toisto katkeaa vähän pariinkymmenen hertsin alapuolelle ja me hulluimmat olemme sitä mieltä, että voisi venyä vielä lähes oktaavin alemmaskin – noin kymmeneen hertsiin.
Toinen asia on se, että parhaiden subwooferien soinnissa on vielä selvä annos lisää uskottavuutta. Ne reagoivat nopeammin, niissä on vielä enemmän vaivatonta auktoriteettia ja ne kastelevat housut heti ensimmäisellä iskulla. Mutta jos nuo kaikki mainitut asiat vaatii subwooferiltaan niin suosittelen noin 5-10-kertaistamaan budjetin.
R-115SW on hintaisekseen aivan supermainio subwoofer. Se puskee riittävästi energiaa käytännössä riittävän alas asti, potkaisee riittävän lujaa ja integroituu riittävän hyvin musiikinkuuntelijallekin. Ei se ole Rolls -Royce, mutta kyllä Rollsin legendaarinen kuvaus suorituskyvystä, ”riittävä”, osuu siihen oikein hyvin.
Miten halpa subwoofer kykenee tälläiseen suorituskykyyn? Resepti on se fysiikankirjan vanhin: R-115SW on iso. Jos haluat siron sisustusbasson niin sen pieni kotelo on huomattavan jäykkä jousi, jota vasten elementin pitää puskea. Se taas vaatii tehoa ja elementin on kestettävä se teho ilman sivuoireita (säröä ja kompressiota) eli vaaditaan rajusti isompi vahvistin ja todella rajusti järeämpi bassoelementti.
Mikäli subbarin ei tarvitse olla käsilaukkuun mahtuva niin Klipsch R-115SW ansaitsee vilpittömän suosituksen. Tietysti vielä vilpittömämmin suosittelen kahta tälläistä…"
Käyttäjäprofiili
Kirjaudu sisään, jos haluat nähdä profiilin ja lähettää viestejä.
Kirjaudu sisäänIlmoituksen metatiedot
Viimeksi muokattu: 3.5.2025 klo 16.35 ・ Ilmoituksen tunnus: 24106522
