ToriDiili
Kuvagalleria
(1/5)
Olavi Paavolainen - Lähtö ja loitsu
Tuotteen kuvaus
Kunto: Hyvä
Olavi Paavolainen oli edellisenä vuonna 1936 vieraillut natsi-Saksassa, Travemünden kirjailijakodissa ja natsien Nürnbergin puoluepäivillä ja kirjoittanut näkemästään kirjasen Kolmannen valtakunnan vieraana. Suhde natsismiin oli horjuva. Mies lähti Hangosta rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan. Matkaansa hän kutsuu Lähdön ja loitsun alussa paoksi:
Olen monta kertaa ennenkin paennut – joskus tyhjyyttä, useimmiten tympääntymistä, nyttemmin yhä useammin ristiriitoja. Tällä kertaa pakenen vihollista, apokalyptistä ilmestystä – niin suurta, että sen hahmo täyttää koko horisontin, ja niin musertavaa, että koko ympäröivä maailma tuntuu sortuvan sen kosketuksesta. Olen nähnyt jotakin, minkä näkeminen on sallittu vain harvoille. En pelkää, en ole koskaan pelännyt. Mutta minun on saatava hengähdysaikaa, väliaikaa, tilaisuutta tarkata sekä vihollista että itseäni. Kaaos on ympärilläni ja kaaos on sisälläni. Siksi en edes voi nähdä, taistelenko vihollista vai ystävää vastaan.
Hänen oli ratkaistava, onko Kolmas valtakunta valosta vai pimeydestä. Sitä hän luonnehti aikansa elinkysymykseksi. Ratkaistakseen oman suhteensa oli saatava etäisyyttä politiikasta, jota 1930-luvun Eurooppa edusti. Hän halusi jättää älyn narikkaan ja kokea alkavan matkansa avoimin aistein. Kuuloaistiaan hän käytti talviviimaisessa Hangon satamassa, esteetikolle ja kulttuurikriitikolle soveltuvin kielikuvin:
Ulkoa kuuluu komentosanoja, paperirullien raskasta jysähtelyä, höyryn huumaavaa suhinaa ja vinssien räminää. Humalaiset raskaat ja epävarmat askeleet kumisevat rautaisella kannella – sekunnin ajan kuuluu hoilausta, riitaa ja toraa, englantilainen kirous, karkea vitsi, naisen kikatus ja varovaista hyssyttelyä… Lähdön kuume nykii verissä ja saa meidät kaikki luonnottoman varmoiksi ja iloisiksi. Ei – emme lähde vielä aamuyöstä, odotamme vielä Kaukaalta paperimassaa; ja leipälähetyskin on vielä tulematta. Gramofonista rämähtää brasilialainen zamba…
Paavolaisen laivamatka rahtilaivalla Gdynian sataman kautta Atlantin halki Argentiinaan on jo toinen kirjallinen rahtilaivamatkani samaa reittiä vuoden sisällä. Viime heinäkuussa matkasin kääntäjä Kyllikki Villan mukana Vanhan rouvan lokikirjan mukana. Pakko myöntää: Paavolaisen beesissä on rattoisampaa. Paavolainen luo matkatessaan kirjallisuutta.
Mutta politiikkaa hän ei niin vain päässyt pakoon. Danzig ja Gdynia olivat maailmanpolitiikan tulevaa kuumaa rannikkovyöhykettä. Puolan käytävä saneltiin ensimmäisen maailmansodan hävinneelle Saksalle Versaillesin rauhansopimuksessa ja taattiin Kansainliiton vahvistuksella. Siinä Puolalle varmistettiin pääsy Itämerelle. Diktatuurinen Puola rakensi vuonna 1924 modernin, ”brutaalin” Gdynian satamakaupungin kilpailemaan vapaakaupunkioikeudet saaneen arvokkaan hansakaupungin Danzigin kanssa. Puolan käytävä tulisi olemaan ensimmäinen paikka Euroopan kartalla, missä Hitler on tekevä sanelurauhansopimuksen rikkovan aluetarkistuksen. Mutta vielä eletään vuoden 1937 alkua. Kuin ennustuksena tulevasta ensimmäinen tie Danzigin puolella on nimetty Adolf Hitler Strasseksi.
Paavolaisen rahtilaivamatkassa vastakohtaisuuksia luovat ilmastovyöhykkeiden ylitykset. Säiden vaihtelut ovat jyrkät, talvesta tropiikkiin, sieltä jälleen uuteen kylmään:
Loppumaton kävelyni on jättänyt kanteen näkyvän jäljen – kanteen, jota ensin peitti lumi ja huurre, sitten kaste ja suolanrakeet ja jonka auringossa kuumenevien lautojen raosta nyt terva kihisee… Yksi kerrallaan on talvivaatteet otettu pois, ja nyt koskettaa Atlantin tuuli paljasta, ruskettuvaa rintaa.
Merimiehet siirtyvät käyttämään puukenkiä. Muu pohjamateriaali sulaisi kuumaan rautakanteen.
Politiikkaa Olavi Paavolainen ei pääse pakoon edes Afrikan vesillä, kun rahtilaivan näköpiiriin hahmottuvat Kanarian saarten vuorten huimat huiput. Espanjassa riehuu sisällissota. Santa Cruzin satamassa saavutaan Francesco Francon valtakuntaan. Täältä hän fasistisena kuvernöörinä saaret ensin ”järjestykseen” saatettuaan lähti Marokon ja Marseillen kautta Espanjaan. Arriba España! (Eläköön Espanja!) lukee satamajulisteessa. Espanja tarkoitti tuolloin vain falangistien hallinnoimaa aluetta. ”Herrannimessä – ei vielä politiikkaan, ei vielä! Tahdon paeta iltaiselle merelle; tahdon vielä manata esiin vanhojen tarujen Autuaiden saaren – tahdon uudelleen elää saapumishetken, josta tuli kaunein elämykseni matkallani.”
Esteetikko Paavolainen ei voi olla saarella patikoidessaan hämmästelemättä kukkaloistoa. ”En ole missään nähnyt sellaista värien liekehtimistä ja lajien runsautta, ja kuitenkaan ei vuodenaika ole paras mahdollinen.”
Santa Cruzessa näkyy jatkuvasti marssivia sotilaita.
Riossa Olavi Paavolainen ei voi olla miettimättä naiskäsitystä ja kuvaa siveydestä. ”Riolaiset siveyskäsitteet ovat yhtä villiä korkeimman sivistyksen ja suloisen barbarian sekamelskaa kuin sen luonto ja kauneuskin.”
- Hinta sisältää postikulut. Noudettuna sama hinta. Ei ToriDiiliä.
Huom! Painike, joka näyttää koko kuvauksen on pelkästään visuaalinen.
Käyttäjäprofiili
Kirjaudu sisään, jos haluat nähdä profiilin ja lähettää viestejä.
Kirjaudu sisäänIlmoituksen metatiedot
Viimeksi muokattu: 1.8.2025 klo 22.09 ・ Ilmoituksen tunnus: 28082615
