Kuvagalleria
(1/4)
Tamminiemen pesänjakajat: Kekkonen lähtee – kuka tulee?
Myydään
12 €
Myyjä ei ole vielä aktivoinut ToriDiiliä. ToriDiili on Torin uusi maksu- ja kuljetuspalvelu, jolla kotiutat torilöydöt nopeasti ja turvallisesti. Lue lisää
Tuotteen kuvaus
Kunto: Hyvä
Tamminiemen pesänjakajat: Kekkonen lähtee – kuka tulee? on vuonna 1981 ilmestynyt suomalainen ironinen ja satiirinen kirja, jossa esitellään 22 tunnettua poliitikkoa presidentti Urho Kekkosen seuraajaehdokkaina ja pohditaan heidän mahdollisuuksiaan menestyä seuraavissa presidentinvaaleissa. Sen kirjoittivat nimimerkillä ”Lauantaiseura” esiintyneet Helsingin Sanomien toimittajat Aarno Laitinen, Arto Astikainen, Kalle Heiskanen, Ritva Remes, Hannu Savola, Anneli Sundberg ja Janne Virkkunen. Teos perustui heille kertyneeseen sisäpiirin tietoon, josta osan julkistamista ei pidetty silloisen journalistisen tavan mukaan sopivana.
Tamminiemen pesänjakajien keskeiset teemat ovat kansalaisilta salattu Urho Kekkosen heikentynyt terveys, poliitikkojen kulissien takaiset valtapelit ja Neuvostoliiton puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin. Teos herätti ilmestyessään suuren poliittisen kohun ja sen on katsottu tuulettaneen Kekkosen presidenttikauden poliittista ilmapiiriä.
Kirjan nimi viittaa silloiseen tasavallan presidentin virka-asuntoon Tamminiemeen.
Lauantaiseura-ryhmä koostui Helsingin Sanomien poliittisesta toimituksesta, ja siihen kuuluivat toimituksen esimies Aarno Laitinen sekä toimittajat Arto Astikainen, Kalle Heiskanen, Ritva Remes, Hannu Savola, Anneli Sundberg ja Janne Virkkunen.
Aarno Laitisen mukaan idea presidenttipeliä ruotivasta kirjasta syntyi alun perin Helsingin Sanomien politiikan toimittajien kokoonnuttua iltaoluelle kantapaikkaansa, Helsingin keskustassa sijainneeseen baariin tapahtumista köyhän uutispäivän päätteeksi tammikuussa 1981. Tuolloin ajateltiin edessä olevan kolmen vuoden pitkä odotus ennen seuraavaa presidentinvaalia, ja sitä ennen käytäisiin vielä kevään 1983 eduskuntavaalit. Päätös kirjan tekemisestä kypsyi kesällä 1981, kun ryhmä päätti kirjoittaa paljastuskirjan presidentti Kekkosen heikkenevästä terveydentilasta ja hänen mahdollisista seuraajistaan. Laitisen mukaan Tamminiemen pesänjakajat -nimen keksi Anneli Sundberg. Lauantaiseura-nimi lainattiin 1830-luvulla toimineelta samannimiseltä seuralta, joka oli pohtinut, miten voitaisiin kohottaa Suomen kansan sivistystasoa ja virittää kansallistunnetta. Kukin kirjoittaja teki oman osuutensa kirjasta salaa ja työajan ulkopuolella. Kirjan tekstit kokosi ja viimeisteli Laitinen.
Kirjasta tuli satiirinen ja ironinen esittely 22 suomalaisesta poliitikosta, joiden arveltiin jollain lailla olevan mukana tulevissa presidentinvaaleissa. Kirjan julkaisijan piti alun perin olla WSOY, joka kuitenkin kieltäytyi julkaisemasta sitä yhtiön pääjohtajan Hannu Tarmion vaadittua heinäkuussa 1981 nähtäväkseen silloin vielä keskeneräisen käsikirjoituksen. Tämän jälkeen tekijäryhmä päätti tarjota julkaisua muille kustantajille, mutta monet niistä olivat jo lyöneet syksyn kustannusohjelmansa lukkoon, ja eräät jouduttiin Aarno Laitisen mukaan sivuuttamaan niiden todellisten tai epäiltyjen puolueyhteyksien vuoksi. Kauko Kareen kustannusyhtiö Alea-Kirja hylättiin Laitisen mukaan siksi, ”ettei sen kustantamia kirjoja kukaan ota vakavasti”. Kirjan kustansi loppujen lopuksi Lehtimiehet Oy:n ”pöytälaatikkofirma” Kustannus-Vaihe Ky, joka oli tunnettu kevyen kioskikirjallisuuden julkaisijana. Aarno Laitisen mukaan julkaisupäätös syntyi Lehtimiehet Oy:n toimitusjohtajan Urpo Lahtisen silloisen puolison Hymy Lahtisen yllyttämänä
Tamminiemen pesänjakajien kirjoittajat eivät järjestäneet kirjan julkistamistilaisuutta eikä sitä muutoinkaan mainostettu etukäteen. Pehmeäkantiseksi taskukirjaksi painettua kirjaa oli saatavissa aluksi vain R-kioskeissa sarjakuva- ja vitsikirjojen rinnalla, koska kirjakaupat eivät suostuneet ottamaan sitä myyntiin.
Tamminiemen pesänjakajat ilmestyi lokakuun alussa 1981. Julkaisu osui sattumalta dramaattiseen hetkeen: kirjoitusvaiheessa presidentinvaalit oletettiin pidettäviksi Urho Kekkosen kauden päättyessä vuonna 1984, mutta Kekkonen jäikin yllättäen sairauslomalle vain kuukausi ennen kirjan julkaisemista ja erosi 10 päivää kirjan ilmestymisen jälkeen virastaan. Vaalit järjestettiinkin jo kolmen kuukauden kuluttua tammikuussa 1982. Laitinen kertoi myöhemmin saaneensa kirjan oikaisuvedokset tarkistettavakseen 11. syyskuuta 1981, samana päivänä, jolloin Urho Kekkosen ilmoitettiin jäävän sairauslomalle. Tässä vaiheessa käsikirjoituksesta poistettiin kaikki maininnat vuoden 1984 presidentinvaalista. Samoin poistettiin keskustalaisen kansanedustajan ja ministerin Olavi Martikaisen nimi häneen viitanneesta ”Poliitikon arkea” -luvusta.
Tamminiemen pesänjakajat kertoi ajan hengen vastaisesti poliitikoista negatiivisia asioita ja käsitteli sangen laajasti heidän yksityiselämäänsä, kuten entisen pää- ja ulkoministeri Ahti Karjalaisen alkoholiongelmaa ja eduskunnan puhemiehen Johannes Virolaisen avioeroa. Samoin poliitikkojen yhteyksistä Neuvostoliiton suurlähetystön työntekijöihin (niin sanotut kotiryssät) kirjoitettiin avoimemmin kuin siihen asti oli ollut tapana. Poikkeuksellista oli myös, että kirjassa kerrottiin, toki varovaisesti, Kekkosen terveydentilan heikentymisestä. Myöhempien painosten, erityisesti kahden viimeisen, esipuheessa Laitinen kuvasi suorin sanoin kuinka huonoksi Kekkosen terveys tosiasiassa oli jo mennyt. Jukka Tarkan mukaan kirjan tekijät kohtelivat vanhaa presidenttiä loppujen lopuksi hyvin armeliaasti, toisin kuin muita kohteitaan; he tiesivät karusta todellisuudesta paljon enemmän kuin kehtasivat kirjoittaa.
Kirjan viimeinen, Gummeruksen julkaisema kahdeksas painos julkaistiin syksyllä 1989 täydennettynä presidentti Urho Kekkosen virkakauden loppuvaiheisiin ja vuoden 1982 presidentinvaalia edeltäneisiin tapahtumiin liittyneillä tiedoilla, jotka oli saatu Ahti Karjalaisen muistelmateoksesta Presidentin ministeri. Painoksen alkulauseessa Aarno Laitinen kirjoitti, että syksyllä 1981 Kekkosen ja Neuvostoliiton puoluejohtajan Leonid Brežnevin välillä ”käytiin mielenkiintoista sähkeiden vaihtoa”, vaikka ”kumpikaan valtionpäämies tuskin pystyi tuolloin enää lukemaan, mitä heidän nimissään kirjoitettiin.” Laitisen mukaan Brežnevin sähkeet oli muotoiltu niin, että ne oli helppo ymmärtää tueksi Ahti Karjalaisen presidenttiehdokkuudelle. Laitinen sisällytti alkulauseeseen myös ulkoministeri Paavo Väyrysen Karjalaiselle syksyllä 1981 lähettämän kirjeen, josta ilmeni ministerineuvos Viktor Vladimirovin osuus Karjalaisen tukemisessa
Huom! Painike, joka näyttää koko kuvauksen on pelkästään visuaalinen.
Käyttäjäprofiili
Kirjaudu sisään, jos haluat nähdä profiilin ja lähettää viestejä.
Kirjaudu sisäänIlmoituksen metatiedot
Viimeksi muokattu: 1.11.2025 klo 14.56 ・ Ilmoituksen tunnus: 32571091
